Markku Lahtinen, TAMK:n rehtori
Kari Neilimo, vuorineuvos
Arto Satonen, kansanedustaja
Anne-Mari Järvelin, Tredea Oy TJ
Niina Immonen, Osuustoimintakeskus
Sointu Lanki, Tammerkosken naisyrittäjät PJ
Juha Turunen, Tammerkosken yrittäjät PJ, Deltabit TJ
Tanja ‘Tirri’ Verho, Persoona
Kaikille ylläoleville nimille on yhteistä se, että he muodostavat Proakatemian ohjausryhmän. Tänään pidettiin panimoravintola Plevnalla ohjausryhmän kokous johon pääsin osallistumaan toisena kahdesta opiskelijoiden edustajasta. Kokouksessa käytiin läpi Proakatemian visiota (“Olla kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu yrittäjäkorkeakoulu vuoteen 2014 mennessä”) ja keinoja päästä tähän tavoitteeseen.
Suomessa palveluala työllistää muuhun Eurooppaan nähden selvästi vähemmän ihmisiä, meillä teollisuus on aina ollut hyvin vahva työllistäjä. Rakennemuutoksen myötä painopisteet siirtyvät väistämättä samaan suuntaan kuin mitä se muuallakin läntisessä Euroopassa on: Tietty teollisuuden aste säilyy täällä aina, mutta uusia palvelualoja syntyy ja teollisuus jatkaa pakoaan halvemman työvoiman maihin. Tämä on suuri mahdollisuus Proakatemian kaltaisella oppimismetodilla toimivalle yksikölle, sillä se pysyy jatkuvasti palvelukehityksen kelkassa. Opiskelijat voivat hakea tietoa ja ryhtyä yrittäjiksi toimialoilla, joista ei kaksi vuotta sitten oltu koskaan kuullutkaan. Toimialalla, jota perinteinen AMK-malli alkaa opettamaan vasta kun Opsit ja kurssit on päivitetty.
Omaa toimintaa pitää benchmarkata kansallisesti ja myös kansainvälisesti. Proakatemian kaltaisessa ympäristössä on hyvin helppoa jäädä omien seinien sisälle ideoimaan ja siinä vaiheessa kun ajatusta pitäisi lähteä kauppaamaan, mukavuudenhaluisesti siirrytään suunnittelemaan seuraavaa palvelutuotetta. Tai jo suunnitteluvaiheessa mietitään miten meidän palvelu X toimii Pirkanmaalaiselle kolme henkeä työllistävälle pienyrittäjälle.
Muistijälki
Jotta pystytään jättämään muistijälki, on vain päästävä Proakatemian seinien ja Pirkanmaan rajojen ulkopuolelle. Näkemään millaista se toiminta on muualla, kokemaan erilaisia yrityskenttiä ja asiakaskuntia. Vision mukaisen mukaisen tunnettavuuden saavuttamiseen vaaditaan muutakin kuin TKL:n seutulippu. Tarvitaan junalippuja, bussilippuja, lentolippuja ja kilometrikorvaus -hakemuksia.
Miten sinne ulos sitten päästään? Aikaisemmin olisin vastannut että myymällä tietenkin! Yritys ei toimi jos se ei myy. Se ei ole edes yritys, mikäli se ei myy tavalla tai toisella. Ei ainakaan kauaa ole. Myynnin kautta voidaan mennä oman maantieteellisestikin oman mukavuusalueen ulkopuolelle (se raja on jossain tuossa Kangasalan kohdalla mitä kauemmaksi ei ole enää kiva mennä), mutta kuinka paljon Proakatemiaa tai opiskelijoita itseäkään hyödyttää pelkästään ulkopuolelle myyminen? Lyhyellä tähtäimellä se tietysti tuo rahaa yritykseen, luo asiakkuuksiakin, mutta ei paljoa muuta.
Yritysvierailuilla puolestaan päästään näkemään kokonaan erilaisia toimialoja. Päästään esittäytymään paitsi oman firman puolesta, myös koulun puolesta yrityksen edustajille. Jutellaan yrityksen toiminnasta, Proakatemian toimintaperiaatteista ja kaiken tämän reflektoinnin ja tiedon keräämisen yhteydessä taitavampi kaveri pystyy myös myymään, jos ei muuta niin ainakin itseään sisään yritykseen. Reflektointi auttaa myös omassa kehityksessä. Kun jatkuvasti näkee samat ihmiset ja toimintaprosessit, myös oma ajattelu helposti urautuu ja uusien näkökulmien ajatteleminen muuttuu hankalaksi. Yritysvierailuilla myös pystyy luomaan tehokkaasti verkostoja. Mitäs merkitystä niillä nyt tässä tapauksessa on?
Proakatemia saavuttaa visionsa verkostoitumisen avulla.
Verkostojen ansiosta Proakatemia tunnetaan kansallisesti ja kansainvälisesti. Verkostojen ansiosta tekeminen laajenee Pirkanmaan ulkopuolelle ja ainoastaan tekemällä ja näkymällä voimme kävellä kohti visiota. Ja verkostoilla voimme vaikuttaa opintojemme päätyttyä omaan työllistymiseemme.
en.